Tuija Heikkinen levittää pöydälle Pielisensuun seurakunnan messukasukan. Se on tullut hänelle korjattavaksi.
Kasukan villakankaan pinnassa on pieniä nyppyjä. Ne ovat syntyneet, kun langat ovat takertuneet esimerkiksi papin kelloon tai sormukseen.
Heikkinen kaivaa esiin pienen virkkuukoukun, jolla vetää varovasti nypyn kankaan sisäpuolelle. Tätä työtä hän on tehnyt usean kesän ajan: korjannut vanhoja ja tehnyt uusia kirkkotekstiilejä. Haastatteluhetkellä korjausvuoroaan ovat odottamassa kasukoiden lisäksi rekillinen alboja ja Suomen lippu.
– Vielä ei ole tullut sellaista vastaan, johon pitäisi sanoa, että tätä ei kannata enää korjata. Kaikki on ollut vielä korjattavissa, Heikkinen kuvailee.
Vanhimpia tekstiilejä ovat tähän mennessä olleet Joensuun kirkon vihkiryijy ja Pielisensuun kasukat. Osaan kasukoiden vuoreista on ommeltu kangaskaistale, jossa on lahjoittajan nimi ja vuosiluku.
– Osa kasukoista on 1960-luvulta, eli ne ovat samanikäisiä kuin minä, Heikkinen naurahtaa.
Koko ikä kankaiden parissa
Kasukat ja muut kirkkotekstiilit eroavat tavallisista arkitekstiileistä, sillä niitä ei saa valmiina kaupan hyllyltä eikä uusien suunnittelu ja valmistaminen ole halpaa.
– Jos johonkin kirkkoon on tehty kirkkotekstiilit, on hirveän vaikea lähteä tekemään yksittäistä uutta, koska se poikkeaa koko sarjasta.
Siksi olemassa olevia tekstiilejä kannattaa huoltaa. Uniikeissa tekstiileissä on kuitenkin omat haasteensa. Niissä ei ole pesulappuja, joissa kerrottaisiin materiaaleja tai tekijää.
– Mistä löytäisit samanlaiset langat tilalle ja tekniikat, millä ne on tehty? Selvittely vaatii kärsivällisyyttä ja ammattitaitoa. Pitää olla alun pitäen jonkinnäköinen tuntemus kankaista, että pystyy vähän lukemaan.
Heikkisellä kokemusta riittää. Hän on toiminut koko ikänsä kankaiden parissa ja työskennellyt muun muassa verhosuunnittelijana, vaatekaupassa ja tehtaassa ompelijana. Hän tietää jo kangasta koskemalla, mihin sitä voi käyttää.
– En tiedä, mitä päässä tapahtuu, kun ensin olen nähnyt kankaan ja sitten pääsen tunnustelemaan sitä. Edellisessä työssä verhosuunnittelijana tuli hyvin nopeasti tunne, mitä kankaasta voi tehdä ja minkälaiseen tilaan se sopisi.
Vanhat pöytäliinat uuteen käyttöön
Sivupöydällä on Heikkisen tekemiä pitsireunaisia kasteliinoja. Edellisessä elämässään ne ovat olleet pöytäliinoja, jotka ovat tahriintuneet vaikkapa steariinista tai viinistä. Kun liinat eivät enää puhdistu pesussa tai niihin on tullut reikiä, ne pääsevät uusiokäyttöön esimerkiksi kasteliinoina.
Heikkinen on leikannut pöytäliinoista ehjät ja puhtaat osat pienemmiksi kasteliinoiksi. Niiden reunoihin hän on valkaissut vanhoja pitsejä ja ommellut niistä kehykset liinoihin.
– Yritetään hyödyntää sitä, mikä hyödynnettävissä vielä on, eli säästetään paljon materiaaleissa. Kuitenkin täytyy tietää, mitä tekee, Heikkinen kertoo.
Kankaiden lisäksi pitsit ovat kierrätystavaraa. Ne on lahjoitettu aikoinaan Toimentupaan.
Heikkinen työskentelee Joensuun seurakuntakeskuksen kellarissa toimivan Toimentuvan ohjaajana. Sinne voi kuka tahansa poiketa kutomaan, ompelemaan tai vain olemaan. Joka arkipäivä on tarjolla myös ohjattua toimintaa esimerkiksi makrameesolmeilua, kahvipussiaskartelua tai neulontaa.
Kierrätys on täällä kunnia-asia. Materiaalit kirkkotekstiilien korjaamiseen ovat löytyneet pitkälti valmiina kaapeista.
– Toimentuvan pohjattomista kaivoista löytyy muun muassa ikivanhoja ja uusia lankoja, niin pellavaa kuin villaa. Usein niistä löytyy käyttökelpoista materiaalia korjauksiin.
Lisätietoja Toimentuvasta ja kaikille avoimista ryhmistä löytyy Joensuun seurakuntien verkkosivuiltaLinkki avautuu uudessa välilehdessä.
Tarmo Ylhävuori
Kuvat: Tarmo Ylhävuori
KirkkotieEKSTRA-artikkelit täydentävät painettujen Kirkkotie-lehtien artikkelitarjontaa. Ne ilmestyvät vain verkossa.