Kirkkoherra Kati Peltola esittelee pieniä messukasukoita ja alboja. Ne ovat kuin miniatyyriversioita pappien käyttämistä kirkkotekstiileistä: kasukoiden rintapieliä koristavat ristit ja stoolia löytyy kaikissa kirkkovuoden väreissä.
Uudet lasten kokoon ommellut kirkkotekstiilit täydentävät Enon kirkon leikkinurkan valikoimaa. Niissä tiivistyvät seurakunnan vahvuudet: lapset ja yhteisö.
Lapsissa on seurakunnan tulevaisuus, mutta Enossa heitä on poikkeuksellisen vähän. Tilanteesta kertoo paljon se, että hautaan siunaamisia on useammin kuin kastetilaisuuksia. Tänä vuonna seurakunnassa on kastettu 13 lasta, eikä kastettujen määrässä ole tapahtunut viime vuosina suuria muutoksia suuntaan tai toiseen.
Siitä huolimatta koululaisten avoimissa ovissa riittää kävijöitä jopa niin paljon, että syksyn alusta alkaen seurakuntatalon ovet ovat olleet avoinna kahtena iltapäivänä viikossa. Niiden lisäksi on toki tarjolla monenlaista kerhoa ja kuoroa. Miten Enossa on onnistuttu saamaan lapsia aktiivisesti mukaan toimintaan?
Kati Peltolan mukaan syytä täytyy lähteä etsimään vuosikymmenten takaa.
– Hyvässä ja pahassa mitään muutosta ei saa aikaan hetkessä, vaan se juurrutetaan vuosien saatossa.
Enossa avainsana ovat herätysliikkeet. Niiden vaikutus kantaa yli sukupolvien isovanhemmilta ja vanhemmilta lapsille. Käytännössä se näkyy siinä, että lasten on luontevaa tulla vaikkapa Yö kirkossa -tapahtumaan nukkumaan kirkkoon ja sen jälkeen osallistumaan perhemessuun.
Esikuvilla on merkitystä
Hieman samaan tapaan hengellisyys on tullut Peltolan omaan elämään. Hän on syntynyt ja kasvanut Savon puolella Joroisissa. Kotoa tarttui iltarukous, ja vanhemmat ja isovanhemmat veivät seurakunnan tilaisuuksiin.
– Toisen mummon kanssa aloin nuorena käymään Herättäjäjuhlilla. Kävin siellä monta vuotta mummon kanssa joka kesä.
Vuosia myöhemmin Peltola toimi Joensuussa järjestettyjen juhlien pääsihteerinä. Hän myöntää, että olisi tuskin päätynyt tehtävään ilman mummoaan.
Esikuvilla oli merkitystä myös siihen, että hänestä ylipäätään tuli pappi. Kotiseurakunnassa työskenteli nuori nainen pappina, kun Peltola oli nuorena mukana isoskoulutuksessa ja muussa seurakunnan toiminnassa.
– Kun punnitsin ammattivaihtoehtoja, niin varmasti sillä on ollut merkitystä, että on ollut muitakin nuoria naisia.
Näin Peltola opiskeli teologiksi, eikä vaikkapa journalistiksi. Hän oli tehnyt lapsena omaa lehteä siskonsa kanssa, ja lehtityö houkutteli papin työn ohella. Lukion jälkeen välivuonna kuitenkin kirkastui, että teologian opinnot olivat oikea suunta.
Leikki auttaa eläytymään
Esikuvilla on tärkeä merkitys lapsille, mutta niin on myös leikillä. Se voi saada haaveilemaan reportterin urasta, mutta se voi myös sitouttaa seurakuntaan – ehkä jopa saada unelmoimaan papin työstä.
Enossa leikkiin tarjoavat mahdollisuuden lasten mittoihin tehdyt kirkkotekstiilit. Niitä täydentävät pienet ehtoollisvälineet. Näin lapset voivat eläytyä jumalanpalvelukseen leikin kautta. Eikä tekemisen tarvitse jäädä leikiksi, vaan kouluikäiset pääsevät myös tositoimiin.
– Meillä on perhemessuissa sellainen käytäntö, että lapsi on papin parina. Lapsi pitää ehtoollisleipälautasta, kun pappi jakaa ehtoollista.
Tätä tehtävää varten lapsille on tehty samanlaiset valkoiset albat, joita messuun osallistuvat työntekijät käyttävät. Ne siunataan muiden kirkkotekstiilien tavoin käyttöön ensimmäisenä adventtina. Silloin Enossa vietetään perhemessua ja Kurkistus jouluun -tapahtumaa.
Kirkkotekstiileitä ei olisi syntynyt ilman aktiivisia seurakuntalaisia. Tekstiilit toteuttivat seurakunnan vapaaehtoiset yhteistyössä kanttori Hanna Aution kanssa.
Usko Jumalaan yhdistää
Yhteisö on Enon seurakunnan toinen vahvuus. Jos lapset ovat seurakunnan jatkuvuuden turva, yhteisö on kivijalka, jolle toiminta nyt rakentuu.
Yhteisö muodostuu ihmisistä, jotka raivaavat kellotapulin tyhjäksi, kun sinne halutaan rakentaa museo. Se koostuu myös ihmisistä, jotka virkkaavat satoja tilkkuja yhteistaideteosta varten. Se tarkoittaa myös ihmisiä, jotka avaavat kotinsa oven Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuksia varten.
Seurakunnan arjessa näkee sen, mikä yhteisön tuottaa: usko Jumalaan, joka yhdistää eri taustoista tulevat. Peltola näkee, että tässä on koko homman ydin.
Hän tulee itse herätysliiketaustasta niin kuin moni muu seurakuntalainen Enossa. Herätysliikkeet ovat osa evankelisluterilaista kirkkoa, mutta ne ovat kehittyneet protestoimaan tai uudistamaan kirkon toimintaa.
Sittemmin Peltola on oppinut näkemään kristittyjen ykseyden merkityksen.
– En ajattele, että kuulun johonkin liikkeeseen, vaan että olen kristitty. Se on tärkein identiteetti.
Ovet auki kaikille kristityille
Usko ylösnousseeseen Kristukseen on se, mikä yhdistää herätysliikkeitä, mutta myös eri kristillisiä kirkkokuntia. Peltolan mukaan eri taustoista tulevat kristityt tarvitsevat toisiaan ja ovat yhdessä enemmän.
Enossa kirkkokuntien välistä yhteistyötä, ekumeniaa, on lähdetty toteuttamaan rohkeasti. Tämän vuoden alussa ekumeenisella rukousviikolla evankelisluterilainen seurakunta kysyi muiden alueella toimivien kristillisten seurakuntien kiinnostusta yhteisen tapahtuman järjestämiseen.
Peltolan mukaan se oli hieno hetki. Mukaan ilmoittautui viisi seurakuntaa ortodokseista katolilaisiin, ja Enon seurakuntatalon sali täyttyi ihmisistä.
– Se on synnyttänyt intoa, että se, mikä meitä yhdistää, on paljon suurempi kuin se, mikä meitä erottaa. Voimme tuoda tosi paljon toivoa, kun olemme ja todistamme yhdessä.
Tapahtuma poiki kuukausittaisia evankeliumin ja todistusten iltoja, joita järjestetään yhteistyössä helluntaiseurakunnan kanssa ja joissa on mukana osallistujia eri seurakunnista. Ensi vuoden tammikuussa on luvassa jälleen yhteinen ekumeenisen viikon tapahtuma, mutta sitä ennen juhlitaan joulua.
Joulu kannustaa kiireettömyyteen
Joulun aikaan Enon seurakunnan vahvuudet korostuvat. Joulu on erityisesti lasten juhla, jolloin kristityt kokoontuvat yhteisen sanoman äärelle.
Peltola muistaa, että omassa lapsuudessa joulut olivat kaunista aikaa: oli lunta ja sopivasti pakkasta. Jouluaamuna suunnattiin kirkkoon. Oli aikaa olla yhdessä perheen ja isovanhempien kanssa.
Samanlaista rauhaa Peltola toivoo tähän päivään, sillä kiireettömyys on työssäkävijälle harvinaista luksusta.
– Joulun sanoma rohkaisee pysähtymiseen. Jumala antaa poikansa meidän pelastajaksemme. Saamme pysähtyä, ottaa vastaan ja kiittää.
Joulun sanomaa on tarjolla Enon jumalanpalveluksissa jokaisena joulun pyhänä. Jouluaaton Peltola viettää perheensä kanssa, mutta joulupäivänä hän on jälleen töissä. Hänen suunnitelmanaan on ottaa koko perhe mukaan jouluaamun messuun.
– Pääsemme kaikki yhdessä joulun sanoman äärelle myös sillä tavalla.
Tarmo Ylhävuori
Kuvat: Tarmo Ylhävuori
Kati Peltola
- Enon seurakunnan kirkkoherra keväästä 2023
- Työskennellyt aiemmin seurakuntapastorina Enossa ja kappalaisena Kontiolahdella
- Rentoutuu luonnossa liikkumalla: ”Tehokkaimmin puheen saa kirjoitettua kävelemällä.”
