– Tämä on ollut hieno matka, toteaa Kiihtelysvaaran kirkon vastaava työnjohtaja Seppo Lasanen. Hän on ollut vastuussa kirkon rakennustöistä Rakennustoimisto K. Tervon edustajana.

Lasanen kertasi rakennustöiden kulkua kirkon avajaisten kunniaksi järjestetyssä mediatilaisuudessa. Hän palasi puheessaan viime vuoteen, jolloin rakentaminen alkoi.

– Kaikki muistavat, minkälainen viime talvi oli. Jos ei ollut kovaa pakkasta, niin silloin tuli lunta ja oli kohtalaisen kovia myrskyjä, Lasanen kuvailee.

Kirkkoa rakennettiin teltassa sääsuojan alla. Se suojasi varsin hyvin lumelta, mutta ei pakkaselta. Lasasen mukaan pakkanen koetteli kirvesmiesten sormia, mutta siitä huolimatta he eivät ”rokulipäiviä” pitäneet.

Rakentajat aukoivat tarpeen mukaan sääsuojan kattoa päivittäin, jotta rakennustarvikkeita saatiin teltan sisälle. Kaikkina päivinä sitä ei edes pystytty aukaisemaan kovan tuulen tai lumisateen vuoksi.

Maaliskuun lopussa kirkon vesikatto sai pohjahuovan, ja sääsuojan yläosa päästiin purkamaan pois.

– Mieleenpainuva hetki oli vähän ennen pääsiäistä, kun kattolyhty risteineen nostettiin paikoilleen. Silloin kirkko oli lopullisessa korkeudessaan.

Sukupuuttoon kuoleva ammattikunta

Kirkosta näkyy parhaiten ulospäin kuparinen vesikatto. Siihen on käytetty lähes tuhat neliömetriä peltiä.

Kattoa ei voitu tehdä sääsuojan alla, vaan peltisepät työskentelivät kelien armoilla korkealla ja kaltevalla katolla. Ajanjaksoon mahtui tuulta ja sadetta, ja toukokuussa ehtivät tulla helteet.

– Oli onni saada osaavat ja taitavat kuparipeltisepät. Tällaisten peltiseppien ammattikunta alkaa kuolla jo sukupuuttoon, vastaava työnjohtaja kiittelee.

Myös kirkon sisällä riitti monta vaativaa yksityiskohtaa. Seppo Lasasen mukaan erikoisin ja työläin niistä oli pystypuulattia.

Betonilattiaan propatun ja liimatun vanerin päälle liimattiin viiden sentin korkuisia mäntypuisia pystypuupalikoita. Kaikkinensa näitä palikoita liimattiin yksi kerrallaan reilut 43 000 kappaletta. Kun liima kuivui, lattia vielä hiottiin ja öljyttiin.

Lattian lisäksi puuta on myös kirkon seinissä. Niihin käytettiin hirttä yhteensä noin 2,7 kilometriä. Hirret toimittaneen Kontiotuotteen mukaan tällainen puumäärä sitoo hiilidioksidia saman verran kuin sitä syntyisi, jos henkilöautolla ajaisi reilut 1,5 miljoonaa kilometriä.

Puuta on käytetty myös kirkon yläpohjaan, kattoristikkoon ja sisustamiseen yhteensä 200 kuutiokilometriä.

Ei yhtään vakavaa tapaturmaa

Kirkkoa rakennettiin kaikissa keleissä ja suurin osa töistä tehtiin korkealla joko rakennustelineillä, katolla tai nostimen korissa. Silti yhtään vakavaa tapaturmaa ei sattunut.

– Varmaan meillä oli parvi enkeleitä varjelemassa, ja tiesin myös seurakunnan rukoilevan meidän puolestamme, Lasanen kiittää.

Hän kehuu myös kirkon rakentamiseen osallistuneita työmiehiä. Heitä oli mukana rakentamisen eri vaiheessa yhteensä reilut 200.

– Teidän osaamisenne ja ammattitaitonne sekä aikatauluihin sitoutumisenne oli jotain, jota en ole tavannut ennen pitkän urani aikana. Se oli mieleenpainuvaa ja vailla vertaa. Muistan teidät aivan varmasti siellä kotikeinutuolissa.

Kiihtelysvaaran kirkko on ensimmäinen Lasasen rakentama kirkko ja todennäköisesti myös viimeinen. Hän jää viettämään eläkepäiviä tämän projektin jälkeen.

– Nämä minun osaavat kirvesmieheni ja te nuoret suunnittelijat kyllä vielä ehditte rakentaa toisenkin kirkon.

Tarmo Ylhävuori

Kuvat: Tarmo Ylhävuori

KirkkotieEKSTRA-artikkelit täydentävät painettujen Kirkkotie-lehtien artikkelitarjontaa. Ne ilmestyvät vain verkossa.