Vuosi 2024 näyttäytyy sotauutisten vuotena. Sen jokaisena päivänä meille on kerrottu väkivaltaisuuksista eri puolilla maailmaa.

Suomessa ei onneksi sodita, mutta yhteiskunnallinen ilmapiiri on muuttunut varautuneemmaksi. Kaapelit katkeilevat merenpohjassa. Epäluottamus näyttää lisääntyneen sisäpolitiikassakin. 

Tilanne on raskas myös Betlehemissä, kristinuskon kehdossa. Alueella on asunut kristittyjä käytännössä kahden vuosituhannen ajan. Nykyisin he puhuvat arabiaa ja pitävät itseään palestiinalaisina.

Myös he kärsivät Lähi-idän levottomuuksista. Alueen talous on romahtanut. Rahat eivät riitä kunnolla ruokaan, lääkkeisiin ja lasten koulumaksuihin. Vierailin alueella kahdesti tänä vuonna.

Kaikesta huolimatta Betlehemin kristityt juhlivat joulua ilo ja toivo sydämessä. Miten tämä on mahdollista?

Viettäessämme joulua juhlimme sitä, että perimmäinen toivomme on ulkopuolellamme. Siinä, että maailmankaikkeuden Luoja katsoo meitä myötätuntoisesti ja syntyy ihmiseksi halpaan talliin. Tästä syntyy joulun ilo vaikeuksien keskellä kamppaileville Betlehemin kristityille. Ja meille kaikille.

Betlehemin kedolta kuuluva iloviesti on tehokasta vastalääkettä mieltä uhkaavalle epätoivolle: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa! Ja maassa rauha ihmisille, joita hän rakastaa!” Mitä vahvemmin kiinnitymme joulun rauhaan ja sovintoon, sitä paremmin torjumme sotauutisten tuomaa alakuloa.

Kristillisen uskon mukaan perimmäinen toivomme on Jumalassa. Tämä ei johda passiiviseen alistumiseen, vaan aktiiviseen kamppailuun.

Oikea toivo on aktiivista: se kamppailee rauhan, sovinnon ja paremman tulevaisuuden puolesta. Tämä tekee meille hyvää. Tätä koko maailma nyt tarvitsee!

Joulu on lahja ja tehtävä. Lahja, sillä se tuo meille Vapahtajan. Tehtävä, sillä se lähettää meidät levittämään iloa, rauhaa ja toivoa, lähellä ja kaukana.

Jari Jolkkonen
Kuopion hiippakunnan piispa

KirkkotieEKSTRA-artikkelit täydentävät painettujen Kirkkotie-lehtien artikkelitarjontaa. Ne ilmestyvät vain verkossa.