Joensuulainen rouva kuoli ja testamenttasi omaisuutensa seurakunnalle. Hänen toiveenaan oli, että varat käytettäisiin muiden ikäihmisten hyväksi.
Sitä toivetta Heli Solonen on toteuttamassa. Hän soittaa alaoven summeria. Kuluu hetki ja ovi aukeaa.
Heli on matkalla Anja Solosen, 90, luo. Helin mukaan on hauska sattuma, että heillä on sama sukunimi. Sukulaisia he eivät kuitenkaan ole.
Anja on yksi ikäihmisistä, joiden luona Heli vierailee. Hän työskentelee Joensuun seurakunnan vanhustyön kotikäyntiprojektissa, joka on toiminut joensuulaisen rouvan lahjoittamin varoin jo vuodesta 2008. Sittemmin projekti on saanut vielä kaksi suurta lahjoitusta.
Kestää tovin ennen kuin Anja avaa oven ja toivottaa vieraat peremmälle. Pyörätuoli hidastaa hänen menoaan. Se on myös syy siihen, miksi olemme täällä.
– Pari vuotta sitten ensimmäisen kerran kaaduin kotonani. Olin kääntynyt radion luota tullakseni keskemmälle, Anja kertoo.
Hän löysi itsensä mahallaan lattialta. Onneksi Anjalla oli silloin turvapuhelin. Sen avulla hän sai hälytettyä apua ja pääsi sairaalaan.
– Olin siellä kaksi kuukautta, tulin kotiin ja olin hyvilläni, että olin kotona.
Toisen kaatumisen jälkeen toistui sama ruljanssi: turvapuhelimella apua ja kaksi kuukautta sairaalassa. Hän muistaa, että Heli kävi sairaalassa häntä katsomassa.
– Toit sellaisia pastilleja, Anja muistelee.
Kodin neliöt ovat tulleet tutuiksi
Ennen kaatumisia Anjalla oli tapana käydä konserteissa, elokuvissa tai vain hortoilla kaupungilla.
– Hengitin sitä ilmaa tuolla torilla.
Toisesta kaatumisestaan lähtien Anja on istunut pyörätuolissa. Sen kanssa kulttuuririentoihin lähteminen on vaikeaa: aina pitäisi ottaa joka paikkaan invataksi. Puhumattakaan siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat pyörätuolissa istuvasta.
– En ole hakeutunut tällaisena pyörätuolikansalaisena enää mihinkään.
Sen jälkeen kodin neliöt ja omat ajatukset ovat tulleet Anjalle turhankin tutuiksi. On ollut aikaa miettiä, mitä tuli sanotuksi vieraille, sillä heitä käy nyt aiempaa useammin.
On kotihoidon työntekijää, fysioterapeuttia, kauppa-apulaista ja sitten on Heli. Hän on käynyt Anjan luona kohta kahden vuoden ajan. Muista ammattilaisista poiketen hänen käyntinsä eivät maksa mitään, eikä hänellä ole kiire.
– Meillä menee aina tosi nopeasti aika. Meillä on niin hirveästi asiaa, Heli kertoo.
Yhdessä ollessaan he juttelevat. Anja seuraa tarkkaan ajankohtaisia asioita Karjalaisesta ja televisiouutisista. Nytkin puhe kääntyy erään julkisuuden henkilön saamaan rikostuomioon. Anjan mukaan sitä on hoettu uutisissa jo kyllästymiseen saakka, joten nimeä ei ole tarpeen toistaa Kirkkotiessä.
Ajankohtaiset tapahtumat kiinnostavat Anjaa, sillä hän työskenteli yli 30 vuotta historianopettajana. Hän on ollut aina kiinnostunut myös uskonnosta.
Helin vierailuihin voi sisältyä hartaushetki, jos ikäihminen sitä haluaa. Anja on sitä toivonut. Hän haluaa joka kerta laulaa lempivirtensä Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja.
– Se on minulle sinun virtesi. Sinä tulet siitä aina mieleeni loppuelämän ajan, Heli toteaa.
Yksinasuvia ja yksinäisiä
Heli viipyy pari tuntia kerrallaan. Kun ovi sulkeutuu hänen peräänsä, Anja jää yksin. Miltä se tuntuu?
– Voi, voi, monenlaiselta. Joskus on hirveän hyvä olla yksin ja suorastaan nautin. Toisinaan on kauhea yksinäisyyden tunne, Anja kuvailee.
Yksinolo ja yksinäisyys eivät ole siis toistensa synonyymejä. Anjan mukaan yksinolo voi tuntua hyvältä, jos kotona on käynyt paljon kävijöitä. Toisinaan yksinolo ahdistaa. Silloin voidaan puhua yksinäisyydestä.
Yksinäisyys ei ole mitenkään tavaton tunne ikäihmisillä, koska moni heistä asuu yksin. Joensuussa ja Kontiolahdella yksinasuvia yli 65-vuotiaita oli Tilastokeskuksen mukaan viime vuoden lopulla yli 8 000. Käytännössä siis yksinasuminen on eläkeläisten yleisin asumismuoto.
Yksinasuminen ei toki automaattisesti tarkoita sitä, että ihminen olisi yksinäinen, mutta se on yksinäisyydelle altistava tekijä. Muita syitä ovat erilaiset elämänmuutokset, esimerkiksi eläkkeelle jääminen, puolison kuolema tai liikuntarajoite.
Heli antaa käytännön esimerkin: ikäihminen asui yksin, ikätoverit olivat kuolleet ja sukulaiset asuivat kaukana. Ihminen oli päättänyt, ettei poistu kodistaan. Kotoaan hän lähti vain, jos hänet vietiin terveydenhuollon tutkimuksiin.
– Koin paikan niin tärkeäksi ja sen, miten tutustumisemme ja suhteemme luottamus kehittyi, Heli kuvailee.
Onneksi kaikki ikäihmiset eivät ole yksinäisiä, mutta kokemukset ovat yleisiä. Tilannetta valottaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terve Suomi -tutkimus.
Sen mukaan joka seitsemäs Pohjois-Karjalassa asuva yli 65-vuotias kokee itsensä yksinäiseksi jatkuvasti tai melko usein. Se tarkoittaa tuhansia yksinäisiä ikäihmisiä Joensuussa ja Kontiolahdella.
Helin jutut saavat Suoma Korhosen nauramaan. Hän haluaa kuulla, mitä Helin perheelle kuuluu.
Haaveissa torireissu ja mansikoita
Heli suuntaa seuraavan ikäihmisen tai ”mummelin” luo niin kuin hänellä on tapana sanoa. Yhtään vaaria ei ole tällä hetkellä asiakkaina.
Hänellä on tapana kulkea ikäihmisen rinnalla pitkään. Joidenkin kanssa yhteistä matkaa voidaan taittaa vuosien ajan. Polku voi kulkea esimerkiksi kotoa ryhmäkotiin, sieltä väliaikaiseen siirtymäkotiin ja viimein ympärivuorokautiseen hoivakotiin.
Usean ikäihmisen rinnalla Heli on saanut kulkea loppuun saakka ja laulaa hautajaisissa tämän toivoman kappaleen.
– Pidän tärkeänä työssäni, että olen läsnä siinä hetkessä, joka kulloinkin ihmiselle on suotu, Heli kuvailee.
Suoma Korhonen, 81, ainakin osaa ottaa hetkistä ilon irti. Nauru on herkässä ja juttua riittää.
– Voi hemmetti, kun saisi olla vähän nuorempi. Meidän perheestämme minä olen vanhin, Suoma kertoo.
Nuoruutta ei takaisin saa, mutta sen sijaan uusia kokemuksia voi hankkia. Suoma on käynyt Helin kanssa kävelyllä Pielisjoen rannalla ja Joensuun torilla.
– Kesällä sitten syödään jäätelöä torilla. Onkohan ensi kesänä siellä piirakkamummo? pohtii Heli.
Suoma on varma, ettei piirakkamummo ole enää myyjänä, mutta karjalanpiirakoita saa varmasti – ja mansikoita. Niitä Helillä on tapana ostaa tuokkosellinen, ja jakaa ne Suoman kanssa.
Torireissuja pitää odottaa vielä muutama kuukausi, jotta säät lämpenevät. Toppavaatteita on raskasta pukea, ja pyörätuolissa tulee helposti kylmä.
Helin työ vaikuttaa unelmalta: torireissuja, jokikävelyitä, laulua ja pitkiä juttutuokioita. Hän vahvistaa, että se on sydämen työtä kaikessa vastuullisuudessaan, inhimillisyydessään ja intensiivisyydessään.
Tarmo Ylhävuori
Kuvat: Tarmo Ylhävuori
Joensuun seurakunnat etsivät vapaaehtoisia vierailemaan yksinäisten ikäihmisten luona. Vapaaehtoiseksi voi hakea osoitteessa vapaaehtoistyo.fi/joensuuLinkki avautuu uudessa välilehdessä tai olemalla yhteydessä seurakunnan diakoniatyöntekijään.
Kotikäyntejä vanhusten luo
- Joensuun seurakunnan projekti käynnistyi vuonna 2008 testamenttivaroin.
- Projektin tarkoitus on tuoda ikäihmisten elämään virkistystä, osallisuuden kokemusta ja helpotusta yksinäisyyteen.
- Projektityöntekijä, sosionomi, Heli Solonen vierailee projektiin valikoituneiden yksinäisten ikäihmisten luona Joensuun keskustassa.