Tuula Kosonen on varma, että sen täytyi olla Jumalan johdatusta. Hän oli aloittamassa toista työkauttaan Pohjois-Thaimaassa lähetystyössä. Vuosi oli silloin 2003.

Hänen puolisollaan Kimmolla oli jo selvät kansainväliset työkuviot, mutta hänen omat tehtävänsä olivat vielä auki. Pariskunnan paikallisena työnantajana toimi kielentutkimukseen ja raamatunkäännöstyöhön erikoistunut SIL Global -järjestö.

– Kyselimme, olisiko jokin kieli, joka tarvitsisi työntekijää. Olisihan niitä ollut, mistä valita, mutta aken kieli tuntui heti omalta, Kosonen kertoo.

Kielestä ei tiedetty silloin vielä juuri mitään. Yksittäinen kielitieteilijä oli tehnyt siinä vaiheessa sanalistoja ja käynyt tutustumassa Thaimaassa sijaitsevaan ake-kylään.

Se kuitenkin tiedettiin, että noin 12 000 ihmistä puhuu kieltä Thaimaan, Kiinan ja Laosin ohella Myanmarissa, josta oli tullut avunpyyntö raamatunkäännöstyöhön. Avunpyynnön olivat lähettäneet pastori Salomon ja hänen isänsä Juuda.

– Heillä oli tällaiset vähän mahtipontiset nimet, Kosonen toteaa.

Sukupuolesta tuli ongelma

Kososen amerikkalainen esihenkilö hieman jarrutteli. Vielä parikymmentä vuotta sitten esiintyi asennetta, että vaimot eivät tee töitä vaan hoitavat kotia ja lapsia. Sen sijaan miehet saattoivat tehdä 80-tuntista työviikkoa kahden ihmisen edestä.

– Hän ei suoraan sanonut, että ethän sinä Tuula nyt hyvä tavaton voi töitä ruveta tekemään.

Esihenkilö muotoili lopulta asian niin, että mitenkäs nainen voi tehdä itseään vanhemman miespuolisen pastorin kanssa töitä. Kosonen ei ollut edes tullut ajatelleeksi asiaa.

Sukupuoleen liittyvistä ongelmista huolimatta Kosonen ja esihenkilö päättivät lähteä tapaamaan akeja Myanmariin. Tapaamisessa oli mukana ake-kansan edustajia, pastorit ja malesialaisen kirkon jäseniä.

Osallistujat asettautuivat pitkän pöydän ääreen ja esittäytyivät. Ilmeni, etteivät pastorit Salomon ja Juuda ole lainkaan akeja, vaan he kuuluivat akha-kansaan. He olivat tulleet auttamaan akeja samoin kuin malesialaisen kirkon edustajat.

Pastorit eivät olleet varsinaisia raamatunkääntäjiä, vaan aket olivat valinneet joukostaan kaksi nuorta naista. Pitkän pöydän päässä istuivat ujonnäköiset Nööza ja Zöpho. Kääntäjät eivät siis olleet iäkkäitä miehiä, vaikka Kososen esihenkilö oli niin arvellut.

– Amerikkalainen esimieheni vähän pahoitteli ja sanoi, että kyllä minä nyt ymmärrän, että tämä taitaa olla Jumalan johdatusta.

Kääntäjät olivat myös jännittäneet tapaamista. He olivat pohtineet, mitä he tekevät, jos heitä auttamaan tuleva kääntäjä olisi iso mies, jolla on parta. Juuri sellainen oli Kososen esihenkilö.

– He olivat varmoja, että tuo se nyt on. Heitä jo kauhistutti. Sitten kun meidät esiteltiin ja heille selvisi, että se olisinkin minä, he olivat tosi helpottuneita, että minulla ei ole ainakaan partaa. Ehkä tämä juttu onnistuu, Kosonen kuvailee ja naurahtaa.

Koko ajatusmaailma uuteen järjestykseen

Siitä sai alkunsa vuosikymmenten raamatunkäännösurakka, mutta ensin Kososen piti oppia uusi kieli. Akeksi ei ollut tarjolla kielioppia tai sanakirjaa. Kieli myös eroaa merkittävästi vaikkapa suomen tai englannin kielestä.

Aken kielessä on viisi sävelkorkeutta eli toonia, enemmän vokaaleja kuin suomessa ja vieläpä eri sanajärjestys. Jos suomeksi sanottaisiin ”minä menen kauppaan”, akeksi sama lause jäsentyisi muotoon ”minä kauppaan menen”.

– Olen joutunut muuttamaan koko ajatusmaailmani toiseen järjestykseen. Kun aloitan lauseen, minun pitää muistaa, mitä loppuun tulee, jotta osaan aloittaa sen oikealla tavalla.

Se on tuonut myös haasteita raamatunkäännöstyöhön. Kääntäjien on täytynyt välillä yhdistää jakeita, jotta niistä tulee sujuvia akeksi.

Käännöstyö on tapahtunut niin, että Nööza on tehnyt raakakäännöksen. Tällä hetkellä hän kääntää Raamattua thain kielestä akeksi.

Sen jälkeen Kosonen oikolukee raakakäännöksen, tarkistaa eksegetiikan ja sen, kuulostaako teksti luontevalta. Tähän menee eniten aikaa.

Toiseksi eniten aikaa menee siihen, kun Kosonen käy Nöözan kanssa läpi korjausehdotukset. Korjausten jälkeen he vielä tarkistavat tekstin kahteen kertaan ennen kuin sen saavat luettavakseen ake-kansasta koostuva käännöskomitea ja SIL-järjestön konsultti.

Jumala lähestyy omalla äidinkielellä

Kosonen kertoo työstään Joensuun Rantakylässä sijaitsevassa kodissaan. Hän tekee nykyään käännöstyötä pääosin etänä Suomesta käsin.

Työn alla on parhaillaan Vanhan testamentin Toinen Samuelin kirja ja Sananlaskut. Raamatunkäännösprojekti on jo voiton puolella, sillä Uusi testamentti ilmestyi akeksi vuonna 2015.

Omalla äidinkielellä kirjoitetulla Raamatulla on ollut Kososen mukaan tärkeä merkitys akeille. Hän antaa esimerkin: nuori nainen nimeltä Zuphi oli ihmetellyt, miksi hänen äidinkielellään ei ollut kirjoja. Muilla lähellä asuvilla kansoilla oli kirjoja, ja burman kielellä pystyi jopa käymään koulua.

Kososen käännöstiimi oli saanut siihen mennessä käännetyksi Uuden testamentin kirjoja. Lisäksi valmiina oli aapinen ja lukukirja.

Ake-tiimi lähti kiertämään syrjäkyliin ja kyselemään, haluaisiko joku oppia lukemaan. Zuphilta ei tarvinnut kahta kertaa kysyä. Hän opetteli aapisen ja lukukirjan avulla ja lähti sitten tutustumaan siihen mennessä käännettyihin Raamatun kirjoihin.

– Zuphi sanoi sitten jälkeenpäin, että hän ei olisi voinut kuvitellakaan, että on olemassa Jumala, joka lähestyy häntä hänen omalla kielellään. Se oli aivan selvä juttu, että hänestä tuli kristitty.

Tarmo Ylhävuori

Kuvat: Tarmo Ylhävuori

KirkkotieEKSTRA-artikkelit täydentävät painettujen Kirkkotie-lehtien artikkelitarjontaa. Ne ilmestyvät vain verkossa.

Tuula Kosonen

• Evankelisen lähetysyhdistys ELYn ja Wycliffe Raamatunkääntäjien yhteislähetti, aiemmin töissä Suomen Lähetysseurassa
• Kääntää Raamattua aken kielelle
• Akenkielisen Vanhan testamentin on tarkoitus ilmestyä 10 vuoden kuluttua
• Joensuun ja Kontiolahden seurakunnat tukevat Kososen työtä