Vaaterekillä roikkuu jumalanpalveluksista tuttuja tekstiilejä. On valkoisia alboja, hartioille aseteltavia stolia ja viittamaisia kasukoita kaikissa kirkkovuoden väreissä. Ne ovat kuin seurakunnan työntekijöiden vaatteita mutta vain lasten koossa.

Tänään lasten kirkkotekstiilit pääsevät ensimmäistä kertaa käyttäjien testattaviksi. Seurakunnan isoset ovat kantaneet ne hetkeä aiemmin Enon kirkon leikkinurkkaan.

Kirkkotekstiilit saavat olla pitkään rauhassa, vaikka kirkossa on kymmeniä lapsia. He taitavat olla hieman unessa, sillä moni on viettänyt Perheiden yökirkko -tapahtumassa yönsä kirkonpenkillä tai lattialla nukkuen, eikä kello ole vielä kymmentä.

Pian alkaa tapahtua. Hilla Kanninen, 8, löytää kasukan, ja Remu Kanninen, 7, kiskoo päälleen albaa. Sen napittaminen selän puolelta osoittautuu yllättävän vaikeaksi toimenpiteeksi. Onneksi hänen äitinsä Heidi Kanninen auttaa. Oiva Nykänen, 6, on saanut hartioilleen valkoisen stolan.

Miltä lapsista tuntuu pukea papin vaatteet ylle?

– Ihan ok, tiivistävät Remu Kanninen ja Oiva Nykänen, jotka ovat jo siirtyneet leikkinurkan pöydän ääreen värittämään. 

Kaavat tuottivat päänvaivaa

Lasten kirkkotekstiilien tekijät seuraavat tapahtumia muutaman penkkirivin päästä. Tekstiilit ovat vapaaehtoisten Tuula Pulkkisen ja Kaija Variksen sekä kanttori Hanna Aution tekemiä.

– Tiesin, että muutamassa paikassa Suomessa on jo lasten kirkkotekstiileitä. Alkoi elämään ajatus, että olisipa meilläkin, Autio kuvailee.

Projekti sai alkunsa reilu vuosi sitten ompeluillasta, jonne Autio kutsui Pulkkisen ja Variksen. Kolmikko sai ensimmäisenä pähkäiltäväkseen ompelukaavat, sillä lasten kirkkotekstiileihin ei ollut olemassa valmiita malleja.

Ulkomaisesta ompelulehdestä löytyi alban malli, mutta se osoittautui liian isoksi vaaterekkiin. Lopullinen alban kaava on yhdistelmä poikien pyjamaa ja tyttöjen aamutakkia. Kasukan ja stolan kaavat piirsi tekstiilialan koulutuksen saanut Variksen miniä.

Puolen vuoden projekti

Kolmikko ahkeroi puolen vuoden aikana kuusi päivää. He aloittivat aamukymmeneltä ja lopettelivat iltapäivällä neljän tai viiden aikaan.

– Eivätkä päivät tuntuneet liian pitkiltä, Varis toteaa.

Pulkkisen mukaan päivät olivat jopa liian lyhyitä. Syynä siihen oli kolmikon hyvä yhteishenki. He kuvailevat tapaamisten tunnelmaa lempeäksi, rauhalliseksi ja terapeuttiseksi.

– Jos oli ahdistunut ja kiireinen olo, niin sinne kun tuli, se kyllä hävisi, Pulkkinen toteaa.

Kirkkotekstiilit valmistuivat viime vuonna ensimmäiseksi adventiksi, mutta ne otetaan käyttöön nyt kirkon jälleen avautuessa keväällä. Kolmikko toivoo, että kirkkotekstiilit houkuttelevat lapsia kirkkoon leikkimään. Ehkä jollekin voi syntyä unelma papin työstä.

– Lapselle voi jäädä itämään ajatus. Rippikoulussa se voi täydentyä, ja tiedä vaikka siitä tulisi ura, Pulkkinen pohtii.

Tarmo Ylhävuori

Kuvat: Tarmo Ylhävuori

Lasten kirkkotekstiilit

• Enon kirkosta löytyvät lapsille sopivaa kokoa olevat albat, stolat ja kasukat.
• Niillä pääsee leikkimään kirkossa järjestettävien tilaisuuksien yhteydessä.
• Kirkon leikkinurkassa on myös esimerkiksi leikkialttari ja pienikokoiset ehtoollisvälineet.