Roolityöt ovat näyttelijä Kati Outiselle mahdollisuus välittää sanomaa yhteiskunnallisista asioista. Jo ensimmäisessä elokuvaroolissaan tarkkailuluokan Lissuna hän toi esille nuorten kokemia haasteita. Tapio Suomisen vuonna 1980 ohjaama Täältä tullaan, elämä! kertoi lähiönuorten elämästä.

Vaikka ajat ovat muuttuneet, nuoret ovat Outisen mukaan pysyneet samana. Tämän ajan nuorten ahdingon taustalla hän näkee keskittymisen yksilöön: ongelmista on tehty jokaisen oma asia, ja ne tulee hoitaa itse kuntoon.

Taustalla olevat ongelmat ovat kuitenkin usein rakenteellisia, kuten koulujen liian suuria luokkakokoja tai vähäisiä resursseja.

– Nuorten ympärillä pitää olla ihmisiä, jotka näkevät henkilön. Nuoria tulee kuunnella ja antaa heille aikaa, Outinen sanoo.

Epäkohdat ilmi elokuvan keinoin

Alkuvuodesta julkaistussa Uhma-elokuvassa Outinen näyttelee koulukodin johtajaa, jonka omasta koulukotinuoruudesta kumpuavat työtavat eivät ole enää nykypäivää ja toimi nuorten kanssa.

Visa Koiso-Kanttilan ohjaama elokuva on ollut Outiselle väylä kertoa yksityisinä toimivien koulukotien epäkohdista, kuten eristämisestä ja kemiallisesta väkivallasta. Uhma-elokuvan alkupuolella nuoret on esimerkiksi lääkitty hyvin passiivisiksi.

Outinen tapasi elokuvaa vasten koulukodeissa asuvia nuoria, joiden kanssaan hän keskusteli haaveista ja tulevaisuudensuunnitelmista.

– Vaikka nuoren käytös on ongelmallista, se ei poista sitä, että käytöksen takana voi olla todella hieno tyyppi.

Tällä hetkellä yksi iso huostaanoton syy on uusperheet, Outinen kertoo. Tilanne uusperheissä voi olla haastava, ja teini-ikään kuuluvat asioiden kyseenalaistaminen, identiteetin muotoutuminen ja tunne-elämän hyrskynmyrskyt vaativat aikuiselta sietokykyä.

– Ne on vain otettava vastaan, ja asia kerrallaan ratkottava. Keskustelemalla sen ajan läpi päästään yhdessä, hän sanoo.

Taide tuo lohtua

Omissa nuoruuden kasvukivuissaan Outinen sai lohtua muun muassa Edith Södergranin runoista ja Frida Kahlon töistä, jotka kuvaavat esimerkiksi fyysistä kipua ja tunnetta. Sana- ja maalaustaiteen parissa Outinen kokee pääsevänsä kosketuksiin jonkin itseään isomman kanssa.

Hengelliseksi hän ei itseään kuvaile.

– Minulla olisi valtava halu ja tarve uskoa johonkin suurempaan. Kadehdin ihmisiä, jotka löytävät lohdun uskosta.

Outinen on näytellyt monissa Aki Kaurismäen ohjaamissa elokuvissa, jotka ovat voittaneet ekumeenisia palkintoja ympäri maailmaa. Työryhmät pääsivät eri maissa tapaamaan hengellisiä johtajia, ja keskustelujaan heidän kanssaan Outinen kuvailee valtavan hienoiksi.

Kristinuskon opeista hän arvostaa toisten hyväksymistä ja rakkauden sanomaa. Hengellisyyden sijaan hän näkee merkityksellisyyttä ympärillään.

– Ihmisen elämällä on isompi tarkoitus kuin se, mitä me näemme ja mihin voimme konkreettisesti koskea. Tällaisena vihan aikana sitä on välillä hankala löytää.

Runous kuuluu kaikille

Aika on ollut viime aikoina hankala myös kulttuurille, ja siihen kohdistuvista leikkauksista Outinen on harmissaan. Hallituksen korjatessa Suomen taloutta säästölistalle joutuivat kulttuurin lisäksi taiteet, lapset, mielenterveyspotilaat ja sairaat, hän luettelee.

– Ne kansat, joiden kulttuuri kukoistaa, myös menestyvät.

Outinen pitää hyvänä asiana, että käsitys runoudesta pelkästään korkeakulttuurina on hiljalleen rapautumassa. Esimerkiksi lavarunoperinne on hänen mukaansa jysäyttänyt runouden korkeakulttuurin mahtipontisuudesta lähemmäs maanpintaa.

– Kuka tahansa voi runon keinoin ilmaista itseään.

Maaria Haikola

Kuvat: Raimo Sivonen

Kati Outinen

• Näyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja
• Ensimmäinen elokuvarooli Tapio Suomisen ohjaamassa elokuvassa Täältä tullaan, elämä!
• Esiintynyt sen jälkeen noin 50 elokuvassa
• Tunnetaan erityisesti Aki Kaurismäen elokuvista Varjoja paratiisissa, Tulitikkutehtaan tyttö ja Mies vailla menneisyyttä
• Voittanut kolme Jussi-patsasta parhaasta naispääosasta ja Betoni-Jussin elämäntyöstä
• Näyttelee elokuvateattereissa parhaillaan pyörivissä elokuvissa Uhma ja Valitut