Salla Ulvi-Altio haaveili lapsena lääkärin ja poliisin ammateista. Niissä kiehtoi mahdollisuus päästä työskentelemään ihmisten kanssa ja auttamaan heitä.

Lapsuuden haaveammatit ohjasivat hänet ensin papiksi. Hän sai valmistumisen jälkeen viransijaisuuden Joensuusta Pielisensuun seurakunnasta. Siinä työssä hän pääsi kohtaamaan ihmisiä elämän suurissa käännekohdissa: ristiäisissä, häissä ja hautajaisissa.

– Papin työssä kohtaamisia oli paljon, mutta ne jäivät aika lyhytaikaisiksi. Pääsin rapsuttamaan vähän pintaa, Ulvi-Altio kuvailee.

Hän kaipasi mahdollisuutta pysähtyä ja kohdata ihmisiä ajan kanssa. Hänen suunnitelmanaan oli lähteä viimeistelemään sairaanhoitajaopintoja, kun viransijaisuus päättyi. Hän oli ajatellut suuntautuvansa psykiatrian puolelle ja jatkavansa opintoja psykoterapeutiksi.

Sattuma kuitenkin puuttui peliin, kun Joensuun perheasiain neuvottelukeskuksessa aukesi vuoden kestävä perheneuvojan sijaisuus. Keskus on Joensuun seurakuntien ylläpitämä, ja se tarjoaa maksutta parisuhde- ja perheneuvontaa sekä perheasioiden sovittelua.

Ulvi-Altio päätti hakea paikkaa viimeisinä hakupäivinä. Hän pääsi haastatteluun ja soveltuvuuskokeeseen. Sen jälkeen tuli tieto, että hänet valittiin sijaisuuteen.

– Se oli onnellinen sattuma. Pääsin tekemään terapiatyötä ilman, että piti tehdä sivupolkua sairaanhoitajapuolelle.

Ei vain kevyttä rupattelua

Ulvi-Altio on työskennellyt nyt kuusi vuotta perheneuvojana. Vakituinen virka avautui vuoden sijaisuuden jälkeen avoimeen hakuun. Ulvi-Altio haki paikkaa uudemman kerran ja tuli valituksi.

Hän oli jo teologiksi opiskellessa käynyt tutustumassa perheasiain neuvottelukeskukseen, joten hänellä oli tuntuma siitä, mitä työ on. Perheneuvonta ei tarkoita kevyttä rupattelua ja helppoa työtä.

– Minulla oli lähtökohtaisesti jo ajatus, että tämä on tosi vaativaa työtä. Kyllähän se tekee nöyräksi, että ihmiset oikeasti avaavat vieraalle ihmiselle elämänsä syvimpiä kipukohtia ja toki myös ilonaiheita.

Mielikuva on edelleen vahvistunut työtä tehdessä. Ulvi-Altion mukaan papin työ oli toki jo kohtaamisammatti, mutta perheneuvojana hän on päässyt sukeltamaan vielä syvemmälle ihmisten kanssa työskentelyyn ja kulkemaan lyhyen aikaa ihmisen rinnalla.

Hänen mukaansa perheneuvojan työtä tehdään vahvasti omalla persoonalla. Jokaisella on oma tapansa tehdä sitä, ja sen löytäminen on vaatinut aikaa ja koulutusta. Ulvi-Altio on käynyt perheneuvojan erityiskoulutuksen ja on valmistumassa yksilöpsykoterapeutiksi tänä keväänä.

– Tämä on tällaista jatkuvaa oppimista. Ei voi jäädä paikoilleen, vaan täytyy kehittää itseään ja omaa ammattitaitoaan.

Ihmismieli yllättää

Perheneuvojan työpäivä muodostuu yksilöiden ja pariskuntien tapaamisista. Yleisimmin ihmisiä mietityttävät erokysymykset ja vuorovaikutusongelmat. On puhumattomuutta ja ymmärtämättömyyttä.

– Tässä työssä ei tule koskaan valmiiksi. Ihmismieli on kiehtova, loputon aarreaitta, jonne teemme tutkimusmatkoja, Ulvi-Altio kertoo.

Hän kokee tutkimusmatkat vastavuoroisiksi. Matkat suuntautuvat asiakkaiden mieleen, mutta samalla ne antavat ymmärrystä ihmismielen toiminnasta ja opettavat perheneuvojaa omasta itsestään.

Työ on opettanut Ulvi-Altiolle, miten resilienssi toimii. Ihmismieli kykenee selviytymään hankalista ja raskaista tilanteista.

– Se yllättää yhä uudelleen ja uudelleen, miten huikea ihmisen selviytymiskyky lopulta on.

Välillä ihminen kuitenkin tarvitsee toista ihmistä avuksi kannattelemaan ja tukemaan hankalassa tilanteessa. Sitä varten perheneuvonta ja muut matalan kynnyksen palvelut ovat olemassa.

Tarmo Ylhävuori

Kuvat: Tarmo Ylhävuori