Meidän seurakunta Enossa

Enon seurakunta on alueellisesti laaja ja maaseutumainen. Pienten kylien värittämällä alueella sijaitsee kaksi yli 1000 ihmisen taajamaa, Eno ja Uimaharju. Enolainen identiteetti on alueella vahva, vaikka pitäjä on ollut osa Joensuun kaupunkia vuodesta 2009. Enon kokonaisasukasmäärä on noin 5000 henkeä, heistä noin 3 700 on seurakuntamme jäseniä. Lapsiakin alueella yhä syntyy, mutta seurakuntalaisten ikärakenne painottuu aikuisväestöön.

Erityinen ilon aihe seurakunnassamme ovat vapaaehtoiset. Tekeminen yhdessä seurakuntalaisten kanssa on ollut perinteinen rikkautemme. Pienellä paikkakunnalla on tiedossa, keneltä löytyy taitoa mihinkin asiaan, ja vapaaehtoisia on kysytty matalalla kynnyksellä mukaan toteuttajiksi.

Enon kirkolliset rakennukset huokuvat historiaa

Enon ensimmäinen kirkko rakennettiin Ahveniselle jo 1600 -luvulla. Se oli pieni rakennus, jossa ei ollut penkkejä. Palveluksiin osallistuttiinkin maalattialla seisten. Toinen kirkko rakentui aikanaan samalle paikalle, eikä ollut paljoakaan suurempi. Enon kolmas kirkko oli jo suurempi ristikirkko ja valmistui Kirkkoniemeen v. 1767. Se oli käytössä Ruotsin vallan ajan loppuun sekä jonkin aikaa autonomian ajan alussa. Tuona aikana Enosta tuli kappeliseurakunta Ilomantsin emäseurakuntaan. Seurakuntamme itsenäistyi v. 1860.

Enon nykyinen, neljäs, kirkko valmistui v. 1818. Se on Anton Wilhelm Arppen piirtämä kaksoisristikirkko. Kirkon vihki valmistumisvuonna Porvoon piispa Johan Molander. Kirkon arvokkaimpaan osaan kuuluu Kuopion vanhasta kirkosta 50 riikintaalerilla ostettu saarnastuoli. Sen on rakentanut puuseppä Tegman v. 1757 ja sen on kaunistanut Michael Toppelius v. 1760, autuaaksijulistusta kuvaavilla maalauksilla. Saarnastuoliin johtaa ns. triumfiportti, joka muistuttaa Kristuksen voitosta. Kirkon alttaritaulu on enolaisen taidemaalari Eino J. Härkösen v. 1930 maalaama. Malleinaan Härkönen käytti paikallisia ihmisiä.

Kirkon vieressä sijaitseva kellotapuli on rakennettu v. 1957. Se valmistui samalle paikalle, jolla sijaitsi entinen, v. 1825 valmistunut ja v. 1951 palanut, kellotapuli.