Luterilaisen uskon ytimessä on ajatus Jumalan armosta, jota ihmisen ei tarvitse teoillaan ansaita

Katolilaista kirkkoa kritisoinut uudistus eli reformaatio synnytti Euroopassa 1500-luvulla uusia kirkkokuntia. Näitä kirkkokuntia kutsutaan protestanttisiksi yhteisöiksi. Luterilaisten kirkkojen lisäksi näihin yhteisöihin lukeutuu muun muassa anglikaaninen kirkko.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko kuuluu luterilaisten kirkkojen yhteisöön. Luterilaisuus perustuu saksalaisen munkin ja raamatuntutkijan Martti Lutherin (1483–1546) kokemuksiin, ajatteluun ja toimintaan. Suomeen luterilaisuus saapui Wittenbergissä opiskelleiden suomalaisten, erityisesti Mikael Agricolan (1510–1557) työn kautta.

Luterilaisen uskon ytimessä on ajatus Jumalan armosta, jota ihmisen ei tarvitse teoillaan ansaita. Sen on mahdollistanut Jeesus Kristus, Jumalan poika, joka sovitti ihmiskunnan synnit - kärsi, kuoli ja nousi kuolleista meidän puolestamme.

Luterilainen usko ja sen opilliset kysymykset määritellään Raamatun ja luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan. Raamattu on kirja, jota luetaan aina jumalanpalveluksessa. Kirkon pyhät toimitukset, kaste ja ehtoollinen, perustuvat Raamatussa kuvattuun Jeesuksen toimintaan. Luterilaisen kirkon korkeimpana ohjeena on periaate, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.