Musiikki, kulttuuri ja hengellisyys ovat kulkeneet näyttelijä Satu Tuuli Karhulla käsi kädessä lapsuudesta asti. Hän oppi jo varhain pyhäkoulussa virren Siunaa koko maailmaa, joka tuntui lapsen näkökulmasta yhdistävän maailman ja kaikki sen ihmiset.

Pyhäkoulusta hänen tiensä vei seurakunnan varhaisnuorten leireille, ja rippikoulun jälkeen oli helppoa jatkaa mukaan isostoimintaan. Vuosien varrella Karhu esiintyi usein juhlapyhinä kirkossa eri kokoonpanoissa.

Seurakunnan nuorisotyön ja kaupunginteatterin yhteinen Taivasalla-näytelmäprojekti antoi lopulta myös kipinän näyttelijän ammattiin. Rohkaisun teatteriprojektiin hän sai Kajaanin seurakunnan nuoriso-ohjaaja Heimo Haveriselta.

– Sellainen yhteistyö ja kannustus voivat parhaimmillaan muuttaa nuoren elämän suunnan, Karhu kuvailee.

Vahvasti ihmisoikeuksien puolella

Hengellisyys ja uskonto ovat seuranneet Karhua myös hänen työurallaan. Ammattinäyttelijänä hän pääsi pohtimaan uskoa synkemmistä vallankäytön näkökulmista elokuvarooleissaan Marian paratiisissa (2019) ja Edenissä (2020).

Elokuvassa Marian paratiisi hänen roolihahmonsa Salome laski lahkosaarnaajan vaikutuksen alla koko elämän uskonsa varaan, ja rippikoululeirille sijoittuvassa Edenissä Karhun näyttelemä pappi päätyi epävarmuuksiensa vuoksi käyttämään valtaansa väärin.

Hengellisyyden valjastaminen itsekkäiden tavoitteiden ja vallanhimon polttoaineeksi voi olla hyvinkin tuhoisaa, Karhu toteaa. Hänen mukaansa pelottavinta uskon väärinkäytössä onkin muiden elämää rajoittava ehdottomuus.

– Silloin on kyse ihmisoikeuksista, joiden puolella olen erittäin vahvasti. Jokaisella on oikeus tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.

Taide tarvitsee uskallusta

Taiteessa ja kulttuurissa on ollut tavallista tarttua aiheina uskoon, ja siitä kertovat myös lukuisat musiikkikappaleet ja näytelmät.

Karhu pohtii taiteilijoiden yrittäneen eri aikoina löytää vastauksia olemassaoloon sekä elämän tarkoitukseen ja kuolemanjälkeiseen aikaan.

Uskossa on hänen mukaansa kyse pitkälti samoista kysymyksistä: tarpeesta ymmärtää maailmaa ja omaa paikkaansa siellä.

– Taide tarvitsee myös samanlaista uskallusta ja uskoa johonkin, mikä ei ole niin näkyvää, hän kuvailee.

Lähimmäisenrakkaus elämän ohjenuorana

Satu Tuuli Karhu kertoo, että hänen on ollut aina luontevaa laittaa kädet ristiin avun toivossa tai kiitollisuuden hetkellä.

Hän pitää elämänsä mottona jatkuvaa muutosta, ja samalla tavalla muutoksessa on ollut hänen suhteensa hengellisyyteen. Se on jo pitkään ollut etsivää ja asioita laajasti pohtivaa.

– Uskon, että on olemassa meitä suurempia asioita, ja se tuo hirveän paljon lohtua. Mutta suhteeseeni kirkkoon liittyy myös ristiriitaisia ajatuksia, ja jo rippikoulussa kyseenalaistin joitakin opetuksia, kuten sen, keille avioliitto kuuluu.

Karhun mukaan kirkko tekee parhainta työtä edistäessään toisista välittämistä sekä empatiaa, ja uskonnon ydinajatus lähimmäisenrakkaudesta onkin Karhun elämässä tärkeä ohjenuora seurattavaksi.

Sille on erityisesti paikkansa nyt, kun ääriajattelut erottavat ihmisiä ja maailmassa tapahtuu paljon pelottavia asioita.

– Minusta ylitse kaiken on tärkeintä rakkaus. Ja uskoo ihminen mihin tahansa, niin hänellä on nimenomaan oikeus uskoa.

Maaria Haikola

Kuvat: Raimo Sivonen

Satu Tuuli Karhu

• Kajaanista kotoisin oleva näyttelijä
• Valmistunut Helsingin Teatterikorkeakoulusta
• Esiintynyt esimerkiksi elokuvissa Ei koskaan yksin, Eden ja Marian paratiisi
• Saanut kaksi Jussi-palkintoa
• Työskentelee näyttelijän töiden ohella hierojana